EMA:lla työskentelevä Antero työskenteli tupu-auttajana opiskellessaan hoitotason ensihoitajaksi ammattikorkeakoulussa, sillä hän halusi kerryttää kokemusta hoitotyöstä ja päätöksenteosta. Kysyimme Anterolta muutamia kysymyksiä työhön liittyen.
Millaista turva-auttajan työ on?
“Tupu-auttajana oppii itsenäisestä työskentelystä sekä tärkeiden päätöksen tekemisestä. Pääset arvioimaan parhaan mahdollisen toimintatavan useassa työn osa-alueessa. Näitä ovat muun muassa paikalle löytäminen, ensiavun antaminen, tilan arvioiminen sekä toimenpiteet, kuten kaatuneen ylös nostaminen. Työ kehittää omaa arviointikykyä, sillä on osattava arvioida milloin omat toimet riittävät asiakkaalle ja milloin sen sijaan tarvitaan ensihoitoa tai kuljetusta sairaalaan”
Millaisia haasteita työ sisältää?
“Työssä kohtaa paljon erilaisia ihmisiä ja heidän auttamisensa yksin voi olla haastavaa etenkin, jos kyseessä on huonosti liikkuva ihminen. Henkilön ylös nostaminen vaatii usein hyvän fyysisen kunnon lisäksi myös ergonomian huomioimista sekä nokkeluutta. Yhtenä haasteena on myös asiakkailta tulleet vahinkosoitot, jotka ovat tavattoman yleisiä. Asiakkaan turhaan herättäminen paikalle tulolla voi olla vaikeaa, joten omia roolisanoja kannattaa näitä tilanteita varten jo miettiä valmiiksi.”
Onko työ pelkkää kaatuneiden nostelemista?
“Työ ei suinkaan rajoitu siihen, vaikka onkin tärkeä osa sitä. Vastassa voi olla lähes mitä vaan, kuten elottomia, tajuttomia, sydän- tai aivoinfarkteja, palovammoja tai haavoja. Erilaiset tilanteet todella haastavat kokeneempaakin hoitajaa. Yksin tilanteen maaliin hoitaminen on haastavaa, mutta sitäkin palkitsevampaa.”
Mitkä ovat muita työn positiivisia puolia?
“Ei tarvitse olla jatkuvan kiireen keskellä. Tupu-auttajana olen syönyt syntymäpäiväkakkua, perannut mansikoita 98-vuotiaan rouvan kanssa, vienyt roskia ja luonut lumia. Olen kuunnellut, koskettanut ja auttanut. Moni suomalainen on yksinäinen ja saatatkin olla ainoa kontakti viikkoihin, jopa kuukausiin. Istu siis alas ja kysy, onko kaikki hyvin. Nämä tehtävät eivät ole minuuteista kiinni. Kaiken kaikkiaan työ on haastavaa, opettavaa ja palkitsevaa. Ja oli muuten todella hyvää kakkua!”
Raine Grönholm työskentelee hoitotason ensihoitajana EMA Finlandilla Pirkanmaalla. Työ EMAlla on ollut vaihtelevaa ja opettavaista, ja Rainen mielestä ensihoitajana voi aina kehittyä paremmaksi.
Grönholmin ura terveydenhuoltoalalla alkoi jo nuorena, sillä hän oli lukioaikana kesätöissä hoitoapulaisena vanhusten ja vammaisten palveluyksiköissä. Opiskelualaa valitessa terveydenhuoltoala kiinnosti edelleen, mutta työympäristönä sairaala ei tuntunut omalta paikalta. Sen sijaan ensihoidon vaihtelevuus veti Grönholmia puoleensa, ja niinpä hän päätyi opiskelemaan ensihoitoa ammattikorkeakouluun.
On mielenkiintoista, että saman päivän aikana kohtaa useamman potilaan, joilla on erilaisia vaivoja ja sitä kautta pääsee miettimään heidän hoitoaan, Grönholm sanoo.
Grönholm pääsi EMAlle töihin heti valmistumisensa jälkeen. Työ EMAlla on vastannut hyvin hänen odotuksiaan, sillä opiskeluaikaiset harjoittelut antoivat hyvän kuvan siitä, millaista ensihoitajan työ on.
EMAlla Grönholmin työhön kuuluu sekä hoitotason että perustason yksiköissä työskentelyä. Hän ajaa paljon kiireettömiä potilaskuljetuksia, mutta myös hätäkeskuksen alaisia kansalaistehtäviä. On päivästä ja yksiköstä kiinni, kumpaa hän tekee enemmän. Grönholmin mukaan molemmissa on omat hyvät puolensa ammatillisen mielenkiinnon kannalta.
Siirtokuljetuksissa saadaan valmiit epikriisit, joiden kautta pystyy oppimaan, mitä potilaasta on tutkittu. Itse pidän eniten kuitenkin kansalaistehtävistä. Silloin mennään suppeilla esitiedoilla tehtävälle, tehdään itse työdiagnoosi ja hoidon tarpeen arvio sekä päätetään, tarvitseeko potilas kuljetusta.
Ensihoitajan työtä määrittelevät melko paljon ulkoa päin tulevat olosuhteet, mutta mahdollisuuksia oman työn muokkaamiseen on silti tarjolla. EMAlla osa yksiköistä suorittaa enemmän tehtäviä kuin toiset, ja vähemmän kentällä oleville ensihoitajille jää aikaa suorittaa esimerkiksi asemapalvelusta.
Yllättävän paljon voi vaikuttaa omaan työhönsä. Kun toimitaan kahdestaan työparin kanssa, päätetään yhdessä, että miten tämä keikka sujuu, mitä tämän jälkeen tehdään ja kuinka kauan tähän käytetään aikaa. Halutaanko, että keikka sujuu jouhevasti, vai halutaanko antaa potilaalle vähän enemmän aikaa, jos tuntuu siltä, että hän tarvitsee sitä.
Tiimityötä, tiukkoja tilanteita ja jatkuvaa oppimista
Ensihoitajat kohtaavat työssään lähes koko ihmiselon kirjon, ja joskus tilanteet voivat olla henkisesti raskaita. Tällaisen tapauksen sattuessa kohdalle tapahtuneesta keskustellaan jälkikäteen työparin kanssa ja tarvittaessa myös esimiehen järjestämässä debriefing-tilaisuudessa. Debriefingiä tarvitaan erityisen vaikeiden ja raskaiden tilanteiden kohdalla, kuten tuloksettoman elvytyksen jälkeen. Mieleen painuvat hetket voivat olla kuitenkin myös positiivisia, kuten silloin, kun potilaalta saa kiitosta.
Kohtaaminen ensihoitajan ja potilaan välillä on usein niin lyhyt, että harvemmin kiitosta tulee. Mutta silloin kun sitä saa, se on sitäkin merkityksellisempää, Grönholm kertoo.
Palautetta ensihoitajat saavat paitsi potilailta, myös toisiltaan. Vuoron aikana työparilta saadut kehut ja kiitokset auttavat jaksamaan.
Meillä on tosi hyvä työilmapiiri. Yhtäkään työparia ei ole ollut, jonka kanssa en olisi tullut juttuun, mutta se on tietenkin myös itsestä kiinni, Grönholm sanoo.
Vaikka ensihoitajan työ on itsenäistä, se on samalla myös tiimityötä, jossa sosiaaliset taidot ovat tärkeitä. Toimiva kommunikaatio työparin kanssa on edellytys työssä onnistumiselle, ja hyviä vuorovaikutustaitoja tarvitaan luonnollisesti myös potilaiden kanssa.
Täytyy pystyä katsomaan ihmisiä silmiin ja koskemaan heitä. Myös oma-aloitteisuus on tärkeää, koska kentällä ollaan yksin työparin kanssa. Vaikka meitä on kaksi, jonkun on johdettava tilannetta ja pystyttävä päättämään hoidon tarpeen arvion perusteella, mitä potilas tarvitsee. Lisäksi pitää osata kuunnella. Ihmisiltä voi tulla valtavasti puheentulvaa, ja sieltä pitää pystyä poimimaan oikeat asiat.
Grönholm mainitsee ensihoitajalle tärkeiksi ominaisuuksiksi myös ammattitaidon ylläpitämisen ja kehittämisen. Perusasiat pysyvät ensihoitajan työssä samana, mutta uusia hoitomuotoja ja lääkkeitä kehitetään jatkuvasti, ja myös ensihoitajien on tärkeää olla niistä tietoisia.
Pitää olla valmis vastaanottamaan uutta tietoa ja hyväksyä se seikka, ettei koskaan ole valmis. Jokaisen keikan voisi hoitaa jollain tavalla paremmin, Grönholm sanoo.
Ensihoitaja Minh Tieu työskentelee EMA Finlandilla pääkaupunkiseudulla. Jo viiden vuoden ajan EMAlla viihtynyt Tieu pitää työnsä parhaina puolina kivoja työkavereita sekä monipuolisia työtehtäviä.
Ensihoitoala ei ollut Tieun alkuperäinen valinta. Lukion jälkeen hän opiskeli teknillisessä korkeakoulussa, kunnes tajusi, ettei ala ollutkaan oikea.
– Olin ambulanssien kanssa tekemisissä, kun yhteen aikaan läheiseni tarvitsi sellaista useasti. Kerran juttelin yhden ensihoitajan kanssa ja sain tietää, että opiskelu kestää ylioppilaspohjalla vain kaksi vuotta, Tieu kertoo.
Tieu päätti vaihtaa alaa. Hän valmistui vuonna 2015 ensihoitoon suuntautuneeksi lähihoitajaksi ja on sen jälkeen työskennellyt EMAlla lähes viiden vuoden ajan.
Perustason ensihoitajat tekevät EMAlla suurimmaksi osaksi kiireetöntä sairaankuljetusta. Tähän sisältyy esimerkiksi sairaaloiden välisiä siirtoja sekä kuljetuksia palvelutaloista ja hoivakodeista sairaaloiden päivystyksiin ja niistä takaisin.
Vuorotyötä ja vaihtuvia maisemia
Ensihoitajien työ EMAlla on kolmivuorotyötä. Pisin vuoro kestää 15 tuntia, lyhyin kahdeksan.
Vuoron pituus riippuu siitä, missä autossa on. Välillä on kiva tehdä pitkiä päiviä, niin on enemmän vapaata. Pidempien vuorojen jälkeen kahdeksan tunnin päivät tuntuvat lyhyiltä, Tieu kertoo.
Vuorossa olevat työntekijät saavat lisää keikkoja sitä mukaa, kun edelliset on hoidettu. Joskus seuraavassa paikassa pitää olla vasta tietyn ajan kuluttua, ja tällöin ensihoitajille jää aikaa pitää tauko. Sen voi käyttää esimerkiksi huoltoasemalla kahvittelemalla.
Sairaankuljetuksen lisäksi EMAlla on mahdollista työskennellä myös valmiusyksiköissä, jotka saavat tehtävänsä suoraan hätäkeskuksesta.
Olen aikaisemmin työskennellyt Espoon valmiusautoissa lähes kahden vuoden ajan. Perustason autossa tehtävät ovat suurimmaksi osaksi D-luokan tehtäviä, mutta myös ensivastetehtäviä saattaa tulla, jos satumme olemaan lähin yksikkö.
Vaihtelevuutta työhön tuo myös se, että ensihoitajan työympäristö on joka päivä erilainen.
Tämä on liikkuva työ, mistä tykkään tosi paljon. Pisimmillään olemme vieneet potilaan Rovaniemelle asti, Tieu kertoo.
Koulutukset pitävät ammattitaitoa yllä
EMAn enshoitajien ammattitaitoa ylläpidetään työnantajan tarjoamilla koulutuksilla. Kaikki vakituiset työntekijät koulutetaan joko ILS- tai ALS-kurssilla, jotka ovat Euroopan elvytysneuvoston hyväksymiä koulutuksia. Tieu on perustason ensihoitajana suorittanut ILS-kurssin.
Meillä on myös vähintään kerran vuodessa elvytyskoulutus, ja välillä ensihoitopäällikkö kiertää asemilla ja pitää lyhyitä koulutuksia jostain tietystä aiheesta.
Tieun mielestä EMAlla työskentelyssä parhaita puolia ovat mukavien työkaverien lisäksi monipuoliset työmahdollisuudet. Hätäkeskusten alaisen toiminnan lisäksi perustason ensihoitaja voi työskennellä EMAlla sairaankuljetustehtävissä myös hoitotason ambulansseissa, jotka hoitavat muita enemmän kiireellisiä tehtäviä. Perustason ensihoitaja voi halutessaan laajentaa toimenkuvaansa lisää myös jatko-opiskeluilla.
Uskon, että jossain vaiheessa haen ammattikorkeakouluun opiskelemaan ensihoitoa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen tähän tilanteeseen, joten en ole vielä hakenut kouluun, Tieu kertoo.
